Puhutaanpa muovista! Ja oikeastaan kaikesta muustakin jätteestä, jota tuuppaa syntymään jokapäiväisestä elintarvikkeiden kuluttamisesta. Päätimme kokeilla zero waste -elämäntapaa viikon verran ja hieman dokumentoida ajatuksiamme matkan varrelta. Tervetuloa mukaan!
Niin mikä? Zero waste tarkoittaa ajattelutapaa, joka kannustaa vähentämään jätettä ja tavoittelemaan sellaista elämäntapaa, jossa jätettä ei synny, vaan kaikki resurssit uudelleenkäytetään. Jätteeksi luokitellaan tässä ajattelutavassa kaikki, mitä ei voi kierrättää ja mikä päätyy lopulta kaatopaikoille poltettavaksi. Zero waste -ajattelu kannustaa myös pohtimaan kokonaisvaltaisesti omaa suhdetta ja vaikutusta ympäristöön sekä tavoittelemaan kestävää elämäntapaa. Sen viisi tärkeintä ohjenuoraa ovat: “refuse, reduce, reuse, recycle, rot”, eli suomennettuna “kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä, kompostoi”. Itse löysimme suuren osan kokeiluun tarvittavasta infosta Zero Waste Finland -nettisivuilta.
Miten päädyimme kokeilemaan tätä? Huomasimme inhottavan ristiriidan koronarajoitusten pahimpaan aikaan: kun ravintolat saivat harjoittaa vain noutomyyntiä, olimme suunnattoman iloisia siitä että yrittäjillä oli edes jokin tapa pitää toimintansa pystyssä, ja koimme tarvetta osaltamme tukea lempikuppiloita konkurssin kynsistä. Siispä ostimme aina välillä noutobrunsseja ja ties mitä muuta mukaan otettavaksi. Samalla hirvitti se ylimääräinen pakkausmateriaalien määrä mitä tästä syntyi. Monet kahvilat pakkaavat ruokansa kierrätettäviin materiaaleihin, mutta jos syön ulkona, niin eihän läheisistä puistoista löydy muuta kuin sekajäteastiat! Menenkö ihan liian pitkälle jos kannan roskia mukanani ja lajittelen ne kotona? Toiminko arvojeni vastaisesti jos en tee niin? Tästä ajatus siirtyi jokapäiväisiin elintarvikkeisiin kotonamme: nekin ovat usein muutamankin pakkauskerroksen ympäröimiä.
Mitä teimme, mitä ajatuksia heräsi? Kieltäydyimme zero waste -kokeilumme aikana turhista ostoksista, karsimme niitä joista ei voinut kieltäytyä, hyödynsimme mahdollisuuksien mukaan uudelleen tuotteiden käyttämisestä jätteeksi syntyneitä materiaaleja, kierrätimme ja kompostoimme. Minimoimme myös ruokahävikkiä ja keksimme uusia käyttötarkoituksia sellaiselle ruoalle, joka oli vaarassa päätyä biojätteeseen. Esimerkiksi nopeasti syömäkelvottomiksi tummuneet banaanit kelpasivat vielä banaanileivän raaka-aineeksi, parsakaalin usein käyttämättömäksi jäävä varsi maistui ohueksi siivuttuna ja uunissa paistettuna (vähän kuin juuressipsit!), ja huonoksi menneet maustamattoman jogurtin jämät olivat oiva lisäys blinitaikinaan. Jokaisesta zero waste -ajattelun viidestä ohjenuorasta löytyi jotain ajatuksia, tässä muutama:
Kieltäydy:
Anna: Nälkäisenä ruokaostoksille treenien jälkeen on aina jäätävän huono idea. Teki mieli ostaa kolmari ja smoothie, joita ostaisin evääksi normaalina arkipäivänä. Enpä ostanut. Myös muutama vakiotuote jäi kaupan hyllylle, koska pakkauksena on monta kerrosta paksua muovia 🙁 Toisaalta muutaman päivän kieltäytymisen jälkeen asiaan tottui.
Karsi:
Elisa: Etenkin isommissa kaupoissa hevi-osastolla on melko helppoa löytää sellainen vaihtoehto, jota ei ole yksittäispakattu. Punnittavat tuotteet voi hyvin laittaa ostoskoriin sellaisenaan (kuten kaupossakin lukee, “kuori on kelpo pakkaus”) tai pakata kestokassiin.
Käytä
A: Päätin vihdoin hypätä trendiin mukaan ja istuttaa avocadon siemenen! Kompostissa tuollainen möhkäle sulaa usein tuskallisen hitaasti. Ensin siemen piti pestä huolellisesti hedelmälihasta, sitten antaa sen kuivua pari päivää ja kuoria kuivunut päällisosa pois. Sitten tökätään hammastikut siemeneen ja siemen veteen itämään! Jossain vaiheessa siemenen voi siirtää multaan.
E: Käytetyistä kahvinporoista saa kivan kasvokuorinnan! Toimii sekä yksinään että lisäämällä poroihin tippa oliiviöljyä.
Kierrätä:
A: Aikamoista luksusta haasteen kannalta on se, että taloyhtiössäni on mahdollista kierrättää oikeastaan kaikki mikä vain on kierrätettävissä: muovit, pahvit, paperit, metallit, lasit (läpinäkyvät ja värilliset erikseen), biojätteet. Minimoin parhaani mukaan kaikkien jätteiden, myös kierrätettävien määrää, mutta muovia oli vaikein vähentää.
Kompostoi:
E: Itse asuin haasteen ajan pikkuisella siirtolapuutarhamökillämme, jossa on kompostori. Tuntuu hauskalta tietää, että banaaninkuoret sun muut ovat kohta rikastuttamassa istutusten multaa.

Kuvapoimintoja kokeilun varrelta: Ikuinen murheenkryyni eli tummuneet banaanit kelpaavat vielä hyvin banaanileivän raaka-aineeksi. Lasipurkkia on kätevää käyttää uudestaan eväspurkkina ennen kierrätykseen laittamista. Avokadon siemenestä saa kivan huonekasvin (joku päivä, toivottavasti). Alarivin ensimmäisessä kuvassa juuri pesty siemen ja toisessa muutaman päivän kuivunut. Ystävältä joululahjaksi saatu, itse ommeltu kestokassi pääsi kovaan käyttöön!
Huomasimme heti alussa ongelma, tai ainakin hidasteen: muovin. Mikään muu yksittäinen pakkausmateriaali ei tuntunut olevan yhtä vaikeasti vältettävissä. Muovia on vähän joka paikassa, ja osa siitä on sellaista, jota ei Suomessakaan voi kierrättää. Viikon pääteeksi muovia oli kertynyt kaikista roskista ehdottomasti eniten, mikä hieman ärsytti – koimme jotenkin epäonnistuneemme haasteessa, kun sitä pahamaineista muovia oli kertynyt ponnisteluista huolimatta.
Tähän väliin pieni tietoknoppi muovista: muovi on suosittu materiaali sen pienten tuotantokustannusten takia. Sitä käytetään etenkin kertakäyttöpakkauksiin, jotka on suunniteltu hävittämään välittömästi. Noin 91 % globaalisti tuotetuista muovipakkauksista ei kierrätetä. Tunnetusti muovi aiheuttaa haittavaikutuksia niin ympäristölle, eläimille sekä ihmisille – esimerkiksi luontoon päätyessään muovipakkaukset hajoavat erittäin hitaasti (paksuudesta riippuen sadasta muutamaan sataan vuoteen). Kuten te ympäristöekonomistit varmasti tiedätte, muovissa kyseenalaisinta on se, että sen yleisin raaka-aine on öljy eli uusiutumaton luonnonvara. Lisäksi muovin päästöissä ei ole kehumista: on arvioitu, että vuonna 2015 muovin tuotannosta syntyi noin 1,78 gigatonnin hiilidioksidiekvivalenttipäästöt. Näin isojen lukujen suuruutta on vaikea käsittää, joten tässä vertaus: koko Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2019 olivat vain murto-osan tästä, ennakkotietojen mukaan 52,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina.
Tämäkään asia ei toisaalta ole niin mustavalkoinen: muovipakkaukset ovat olennainen osa ruuan säilytyksessä ruokaketjussa, sillä ne parantavat merkittävästi elintarvikkeiden säilyvyyttä pitkien kuljetusten aikana ja vähentävät siten ruokahävikkiä. Suomen pakkausyhdistys ry:n mukaan pakkaukset parantavat myös elintarvikkeiden tuoteturvaa. Pakkaukset takaavat tuotteiden hygienisemmän käytön (mikä etenkin korona-aikana herättää paljon enemmän luottamusta pakattuun kuin pakkaamattomaan vihannekseen. On se ihan kiva tietää etteivät kenenkään pärskeet ole saavuttaneet ostamiasi paprikoita).
Mitä kokeilusta jäi käteen?
Oli etenkin alkuun aika haastavaa! Ja aikaa vievää. Helsingistä ei vielä löydy tarpeeksi laajan tuotevalikoiman zero waste -kauppoja (viimeisin tämän tyylinen, Unit Markt, sulkeutui loppuvuodesta 2020), ja muutamat zero waste -tuotteita myyvät kaupat tarjoavat vain yksittäisiä tai rajatun tuotekategorian tuotteita, kuten siivousvälineitä. Koimme ennen kokeilua olevamme jo valmiiksi melko tiedostavia kuluttajia, emmekä esimerkiksi ole ikuisuuksiin ostaneet vaatteita uusina. Silti kulutustottumuksistamme löytyi vaikka mitä paranneltavaa zero waste -haasteen aikana.
Välillä tämä tuntui jopa turhalta pieneltä näpertelyltä: hyödytänkö oikeasti maapalloa sillä että käytän kauppareissulla tuplasti enemmän aikaa etsien kevyemmin pakattuja tuotteita, muistan viedä biojätteeni kompostoitavaksi, uusiokäytän tuotteiden pakkaukset ja kanniskelen mukanani kestopussukoita? Toisaalta saimme tästä paljon irti: alun vaikeuksien ja pähkäilyjen jälkeen oli helpottavaa tietää, ettei ole suosittamassa kokeilua yksin. Lisäksi muutama ystäväkin innostui kokeilemaan samaa!
Suurin oivalluksemme taitaakin olla tämä: tätä(kään) ei tarvitse suorittaa täydellisesti. Tärkeintä on se, että kuluttaja tiedostaa vaikutuksensa, kyseenalaistaa tottumuksensa ja pyrkii pienillä askeleilla parempaan. On helpompi omaksua pikkuhiljaa lisää hyviä tottumuksia kuin muuttaa elämänsä yhdessä yössä (ainakin meidän mielestä). Ole kärsivällinen, anna itsellesi aikaa. Kaikkessa ei aina voi ensimmäisellä yrittämällä onnistua täydellisesti, mokia tulee matkaan. Zero waste -elämäntapaan sopeutuminen vaatii totuttelua ja vie aikaa ennen kuin esimerkiksi muovittomat tai pakkauksettomat vaihtoehdot löytyvät ja ostokset rutinoituvat.
Niin kliseistä kuin se onkin, tämä lainaus kiteyttää tärkeimmän kokeilusta oppimamme asian:
“We don´t need a handful of people doing zero waste perfectly. We need millions of people doing it imperfectly.” -Anne Marie Bonneau
Oletko itse kokeillut zero waste -elämäntapaa tai sovellatko joitain sen periaatteista omalla tavallasi? Otamme erittäin mielellämme vinkkejä vastaan 🙂
– Elisa & Anna
Lähteitä ja lisälukemistoa kiinnostuneille:
Johnson, B. (2013). Zero Waste Home: The Ultimate Guide to Simplifying Your Life by Reducing Your Waste
Luijsterburg, B., & Goossens, H. (2014). Assessment of plastic packaging waste: Material origin, methods, properties.
Meys, R., Frick, F. Westhues, S., Sternberg, A., Klankermayer, J., Bardow, André Resources, conservation and recycling, 2020-11, Vol.162, p.105010
Zero waste ry:n nettisivut: https://zwf.fi/.