Vuoden 2024 europarlamenttivaalit ovat nurkan takana, ja ilmasto- ja luontopolitiikan sekä kestävän talouden voidaan katsoa kuuluvan vaalien tärkeimpiin teemoihin. Kyseisiin teemoihin keskityttiin myös Vuorovaikeutus ry:n omassa eurovaalipaneelissa, joka järjestettiin 29.4.2024 keskustakirjasto Oodissa. Paneelissa kolmen eri puolueen ehdokkaat toivat esille näkemyksiään siitä, kuinka EU:n politiikassa tulisi edetä esimerkiksi vihreän siirtymän tavoitteissa.
Eurovaalipaneeliin osallistui kolme MEP-konkaria: vihreiden Ville Niinistö, kokoomuksen Sirpa Pietikäinen sekä SDP:n Eero Heinäluoma. Teemojen teoriaa esittelevän alustuksen paneelikeskusteluun piti Helsingin yliopiston emeritusprofessori, Suomen ilmastopaneelin edellinen puheenjohtaja ja VV:n hyvä ystävä Markku Ollikainen. Tapahtuman juonsi VV:n Kalle Kääriäinen.
Kohti hiilineutraalia Eurooppaa
Paneelikeskustelu avattiin teemalla, joka käsitteli EU:n hiilineutraaliustavoitteita, vihreää siirtymää ja sen vaikutuksia talouteen ja yhteiskuntaan. EU:n tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää merkittäviä investointeja puhtaaseen energiaan ja uusiutuviin luonnonvaroihin. Komissio on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen 55 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2030 mennessä, ja tavoitteisiin pääseminen vaatii toimia jäsenmailta.
”Vihreä siirtymää, kuten uusiutuvien energialähteiden kehitystä, tulisi tukea paitsi ympäristösyistä myös energian huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn vuoksi.”
Vihreille hiilineutraalius- ja päästövähennystavoitteet ovat olleet tärkeitä ja heidän vaatimuksensa tavoitteille ovat olleet jopa komission tavoitetasoja kunnianhimoisemmat. Ville Niinistö korostikin puheenvuorossaan, että tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää kustannustehokkaita keinoja, kuten soiden ennallistamista ja maatalouden hiiliviljelyn vauhdittamista. Teknologisiin hiilinieluihin luottaminen ei Niinistön mukaan ole välttämättä realistista niiden ollessa muun muassa kalliita, ja esimerkiksi maatalouden päästöjen vähentämisen merkitystä ja hiilensidontamahdollisuuksia tulisi korostaa päästövähennystoimissa enemmän.
Tämän lisäksi Niinistön mukaan vihreää siirtymää, kuten uusiutuvien energialähteiden kehitystä, tulisi tukea paitsi ympäristösyistä myös energian huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn vuoksi. Samalla Niinistö painotti, että tulevissa eurovaaleissa on tärkeää valita edustajia, jotka ovat sitoutuneet kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin ja valmiita tekemään lisätoimia ympäristön hyväksi.
SDP tukee EU:n Green Deal -mallia ja sen tavoitteita. Eero Heinäluoma painotti, että Euroopan komission esittämät tavoitetasot perustuvat tieteellisiin suosituksiin ja että Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoite vaatii nykyistä huomattavasti enemmän konkreettisia toimia. 1,5 asteen tavoitteella tarkoitetaan, että ilmaston lämpeneminen pyritään pitämään enintään 1,5 asteessa verrattuna esiteollisen ajan tasoon. Heinäluoman mukaan on olemassa riski, että nykyisillä toimilla ei päästä edes puolen asteen tavoitteeseen.
Heinäluoma huomautti myös, kuinka erityisesti eurovaalien jälkeen viestit siitä, että ilmastotoimissa olisi aika ottaa ”hengähdystauko” saattavat yleistyä. Väitteitä voidaan perustella esimerkiksi elinkeinoelämän ja ihmisten arjen hankaloitumisella. Tällä saattaa olla huomattava vaikutus taantumiseen ilmastopolitiikassa, mikä todennäköisesti johtaa tulevaisuudessa yhä kasvaviin kustannuksiin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Sirpa Pietikäinen korosti puheenvuorossaan, että puolueiden sisällä on eroja ympäristökannoissa ja hän itse edustaa kokoomuksen vihreämpää siipeä. Pietikäinen arvosteli ilmastotavoitteiden puutteellisuudesta puhuttaessa muun muassa lobbareita, jotka väitetysti ajavat ”Suomen etua” ilman pitkän aikavälin kestävää näkökulmaa. Hän vaati fossiilisten tukien vähentämistä ja kiertotalouden edistämistä. Tämän lisäksi Pietikäisen mukaan on tärkeää muistaa, että ympäristöystävällinen politiikka voi tuoda mukanaan myös taloudellisia hyötyjä ja innovaatioita.
EU:n yritystukijärjestelmän uudistustarpeet ja EU:n yhteisvelka
Paneelissa keskusteltiin seuraavaksi yritystuista ja niiden merkityksestä vihreän siirtymän edistämiseksi. Yhdysvaltojen Inflation Reduction Act (IRA) suuntaa miljardeja dollareita amerikkalaiselle elinkeinoelämälle ja vihreän siirtymän projekteihin, mikä asettaa eurooppalaiset yritykset epätasa-arvoiseen kilpailuasemaan. Kiina puolestaan on tukenut aggressiivisesti omaa uusiutuvan energian sektoriaan, mikä on johtanut teollisuuden siirtymiseen Kiinaan ja heikentänyt eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä. Panelisteilta kysyttiin, pitäisikö EU:n ottaa yhteislainaa vastauksena näihin haasteisiin. Yhteislainan avulla EU voisi kasvattaa kilpailukykyään ja rahoittaa vihreän siirtymän innovaatioita.
EU:n yhteisvelka: kyllä vai ei?
Ville Niinistö: Kyllä Eero Heinäluoma: Ei Sirpa Pietikäinen: Kyllä
Heinäluoma korosti, että EU:n on reagoitava Yhdysvaltojen ja Kiinan yritystukiin kehittämällä omaa tukijärjestelmäänsä, joka olisi kaikkien jäsenmaiden saatavilla tasapuolisesti. Hän huomautti, että Saksan ja Ranskan kaltaiset suuret maat ovat tähän mennessä hyödyntäneet tukipaketteja huomattavasti enemmän kuin pienemmät jäsenmaat, mikä luo epätasa-arvoa EU:n sisällä.
Heinäluoma esitti kuitenkin, että EU:ssa tulisi kehittää omia varoja sen sijaan, että turvauduttaisiin yhteisvelkaan. Hän ehdotti tilalle rahoitusmarkkinaveroa. Rahoitusmarkkinavero peritään esimerkiksi osakkeiden, joukkovelkakirjojen ja johdannaisten kaupoista, ja näitä verotuloja voisi ohjata esimerkiksi kestävien ratkaisujen rahoittamiseen. Heinäluoma painotti, että tukijärjestelmän on oltava sellainen, joka kannustaa jäsenmaita innovoimaan ja investoimaan vähäpäästöisiin teknologioihin ilman, että se aiheuttaa merkittävää epätasa-arvoa EU:n sisämarkkinoilla.
Niinistö totesi, että geopoliittiset realiteetit on tosiaan otettava huomioon puhuttaessa ilmasto- ja teollisuustukien vaikutuksista. Esimerkkinä hän mainitsi, että vaikka Saksa on tukenut aurinkopaneelien käyttöönottoa, markkinoille ovat tästä huolimatta päätyneet saksalaisten paneelien sijaan kiinalaiset paneelit niiden ollessa huomattavasti edullisempia. Kiinan vahva valtion tuki onkin johtanut siihen, että monet teollisuuden alat ovat siirtyneet Kiinaan, mikä on vaikuttanut negatiivisesti eurooppalaiseen teollisuuteen ja työpaikkoihin. Tämä esimerkki korostaa tarvetta strategiselle eurooppalaiselle vihreän siirtymän ja teollisuuden politiikalle, joka ei pelkästään vähennä päästöjä, vaan myös tukee eurooppalaista teollisuutta ja innovaatioita.
Niinistö kannatti yhteisvelkaa vihreän siirtymän rahoittamiseksi, mutta korosti, että tukien tulisi olla laadullisesti hyviä ja kohdistua erityisesti innovaatioihin. Hän painotti Heinäluoman tavoin tutkimus- ja kehitystyön tärkeyttä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja Euroopan kilpailukyvyn säilyttämisessä globaalissa taloudessa.
Pietikäinen korosti taas, että nykyinen rahoitusjärjestelmä on suunnattava uudelleen niin, että yksityinen pääoma virtaisi nykyistä tehokkaammin kestäviin ja ympäristöystävällisiin kohteisiin. Hän mainitsi esimerkkinä, että eläkerahastot ovat yhä laajasti kiinni fossiilisissa polttoaineissa ja että fossiilituet tulisi saada alas, sillä nyt rahat on käytetty epätehokkaasti. Hän huomautti, että ympäristölle haitalliset sijoituskohteet eivät ole todennäköisesti pitkällä aikavälillä kannattavia, vaikka ne toisivat tällä hetkellä voittoja.
Pietikäinen puolsi EU:n yhteistä rahoitusjärjestelmää, mutta korosti, että sen ehtona tulisi olla tarkat säännöt siitä, miten varat käytetään.
Ideologia ja arvot
Paneelikeskustelussa pyrittiin myös kartoittamaan panelistien arvoja ja ajatuksia vihreän siirtymän sosiaalisista vaikutuksista.
”Ympäristökustannuksille ole määritelty hintaa perinteisissä taloudellisissa hyvinvoinnin mittareissa.”
Niinistö korosti puheenvuorossaan, että varallisuuden jakautuminen ja eriarvoisuus ovat kasvavia ongelmia, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hän varoitti, että vaikka ilmastoratkaisut voivat olla taloudellisesti kannattavia, niiden hyödyt voivat kasaantua kuitenkin vain pienelle joukolle, mikä voi lisätä eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Niinistön mukaan sosiaalinen vastuu onkin yksi keskeisistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon vihreässä siirtymässä.
Heinäluoma puolestaan toi esiin, että hyvinvoinnin mittareina tulisi käyttää muitakin kuin BKT ja kulutusmittareita. Hän mainitsi esimerkkinä Bhutanin onnellisuusindeksin (bruttokansanonni, Gross National Happiness) vaihtoehtoisista hyvinvoinnin mittareista, jotka voisivat tarjota laajemman kuvan yhteiskunnan hyvinvoinnista. Bhutanin hyvinvoinnin mittarissa otetaan huomioon kestävä ja tasa-arvoinen sosiaalinen kehitys, hyvä hallinto, kulttuurin säilyttäminen ja ympäristönsuojelu.
Pietikäinen täydensi tätä puheenvuoroa puoltamalla vaihtoehtoisia hyvinvoinnin mittareita ja korostamalla, että ympäristökustannuksille, kuten negatiivisille ja positiivisille ulkoisvaikutuksille, ei ole määritelty hintaa perinteisissä taloudellisissa mittareissa. Hän korosti, että yritysten hyöty on usein ollut ajurina päätöksenteossa, mutta sosiaalista kestävyyttä ei saisi kuitenkaan unohtaa. Myös arvoista ja ideologioista puhuttaessa Pietikäinen huomautti, että puolueiden sisällä on eroja kannoissa, mikä näkyy myös EU:n politiikassa.
Viesti kansalaisille elinkustannusten noususta EU:n ympäristöpolitiikan takia
Paneelissa pohdittiin myös, kuinka ilmastotoimet ja vihreä siirtymä vaikuttavat EU-maiden kansalaisten elinkustannuksiin.
”Ilmastotoimissa on huomioitava myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja siirtymän kustannuksia ei saa kaataa pelkästään pienituloisten harteille.”
Niinistö totesi, että vihreän siirtymän tavoite on pitkällä aikavälillä tehdä elämästä edullisempaa ja kestävämpää. Hän korosti, että vaikka siirtymävaiheessa voi syntyä lisäkustannuksia, nämä investoinnit tuottavat tulevaisuudessa säästöjä. Esimerkiksi investoinnit puhtaaseen energiaan vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja siten altistumista globaalien energiamarkkinoiden hintavaihteluille. Niinistö toi myös esiin, että esimerkiksi Suomella on hyvät edellytykset tuottaa puhdasta sähköä uusiutuvilla energialähteillä, mikä parantaa maan energiaomavaraisuutta ja kilpailukykyä.
Niinistö totesi, että vihreä siirtymä voidaan toteuttaa niin, että se hyödyttää kaikkia EU:n kansalaisia. Esimerkkinä hän mainitsi vihreät ratkaisut, kuten sähköautot ja energiatehokkaat kodit, voivat tuoda pitkän aikavälin säästöjä kotitalouksille. Hän painotti, että EU:ssa ja Suomessa on panostettava siihen, että kestävät vaihtoehdot ovat taloudellisesti saavutettavia kaikille, ei vain varakkaille.
Heinäluoma myönsi, että elinkustannusten nousu on todellinen haaste, erityisesti pienituloisille. Hän korosti, että kansallisen politiikan tulee tarjota tukitoimia ja veronkevennyksiä niille, joihin hintojen nousu vaikuttaa eniten. Heinäluoma painotti, että ilmastotoimissa on huomioitava myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja että siirtymän kustannuksia ei saa kaataa pelkästään pienituloisten harteille. Hän ehdotti myös, että verotusta voidaan käyttää oikeudenmukaisemman tulonjaon saavuttamiseksi.
”Panostamalla innovaatioihin ja uusiin teknologioihin EU voi säilyttää kilpailukykynsä ja samalla vähentää ympäristökuormitusta.”
Pietikäinen totesi, että hintojen nousu johtuu usein siitä, ettei ympäristökustannuksia ole aiemmin huomioitu tuotteiden hinnoissa. Hän kertoi, että siirtyminen kestävämpiin tuotteisiin ja palveluihin voi aluksi tuntua kalliilta, mutta pitkällä aikavälillä tämä kuitenkin tuo säästöjä. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen rakennuksissa voi laskea lämmityskustannuksia merkittävästi. Pietikäinen painotti, että tarvitaan julkisia tukia ja kannustimia, jotta kotitaloudet ja yritykset voivat tehdä tarvittavia investointeja. Hän mainitsi, että EU:ssa on jo olemassa tukiohjelmia, kuten energiatehokkuusrahastoja, jotka auttavat kansalaisia ja yrityksiä siirtymävaiheessa.
Pietikäinen mainitsi myös, että kestävä talouskasvu on mahdollista ja että se voi tuoda mukanaan uusia työpaikkoja ja taloudellisia mahdollisuuksia. Hän kertoi, että panostamalla innovaatioihin ja uusiin teknologioihin EU voi säilyttää kilpailukykynsä ja samalla vähentää ympäristökuormitusta. Pietikäinen totesi, että siirtyminen kestävään talouteen on välttämätöntä sekä ympäristön että talouden kannalta, ja että tämä siirtymä voi parantaa EU:n kansalaisten elämänlaatua pitkällä aikavälillä.
Yleisön kysymykset
Eurovaalipaneelin lopuksi yleisö sai vuoron esittää kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys koski maataloustukien uudelleen kohdentamista ja mahdollisuutta vähentää riippuvuutta Kiinasta ilmastotoimien kautta. Niinistö vastasi, että EU on jo tehnyt merkittäviä päätöksiä, kuten hiilenpoiston sertifiointi, joka asettaa tiukat säännöt hiilinieluille ja -poistolle. Näin pyritään varmistamaan, että maatalouden hiilinielut ovat aidosti lisääviä ja tukevat luonnon monimuotoisuutta. Hän korosti, että sääntöjen tulee ohjata maa- ja metsätalouden toimijoita laadukkaampien, pitkällä aikavälillä kestävien ratkaisujen käyttöön.
Heinäluoma painotti, että poliittiset voimasuhteet Euroopan parlamentissa vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisia päätöksiä tulevalla vaalikaudella tehdään. Hän huomautti, että äärioikeiston nousu voisi hidastaa ilmastotoimien etenemistä, mutta hän oli optimistinen sen suhteen, että eurooppalaiset äänestäjät tukevat ilmastonmuutoksen torjumista. Heinäluoma myös korosti, että on toisaalta myös tärkeää ylläpitää maatalouden huoltovarmuutta ja varmistaa, että Suomi on omavarainen elintarviketuotannossa.
Pietikäinen toi esiin toimimattomuuden kustannukset ja muistutti, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat jo nyt kalliiksi. Hän totesi, että maataloudessa on jo olemassa hyviä käytäntöjä, jotka muun muassa parantavat niin hiilensidontaa kuin luonnon monimuotoisuutta. Pietikäinen korosti, että nämä toimet pitäisi saada osaksi maataloustukijärjestelmää ja että siirtymää pitää tukea sekä kansallisesti että EU-tasolla.
Lopuksi panelistit pohtivat yleisökysymystä, joka koski konkreettisia toimia maankäytön hiilitaseen parantamiseksi. Niinistö kertoi, että EU:ssa on jo luotu säännöt, jotka tukevat esimerkiksi tukkipuun kasvatusta ja jatkuvaa kasvatusta metsätaloudessa. Heinäluoma korosti taas, että tulevat vaalit ja niiden tulokset ovat ratkaisevia siinä, mihin suuntaan EU:n maatalous- ja ympäristöpolitiikka kehittyy. Pietikäinen puolestaan muistutti, että maatalouden huutokauppamekanismi ja muut markkinaehtoiset ratkaisut voisivat auttaa siirtymään kestävämpiin käytäntöihin.
Lopulta panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kestävä maatalous ja metsätalous ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että EU:n politiikan tulee tukea tätä siirtymää tehokkaasti. He korostivat, että äänestäjillä on merkittävä rooli tulevaisuuden suuntaamisessa kohti kestävämpiä ratkaisuja.
Muista äänestää!
VV:n eurovaalipaneelissa käytiin mielenkiintoista keskustelua vihreästä siirtymästä, EU:n ilmasto- ja luontopolitiikasta ja kestävistä ratkaisuista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Panelistit, Ville Niinistö, Eero Heinäluoma ja Sirpa Pietikäinen, toivat esiin puolueidensa näkemykset, jotka vaihtelivat yksityiskohdissa mutta jakoivat kuitenkin yhteisen päämäärän: Euroopan tulee olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Tulevat eurovaalit ovat ratkaisevassa asemassa siinä, millaiseksi EU:n politiikka muodostuu ja kuinka tehokkaasti esimerkiksi ilmastonmuutosta pystytään torjumaan. Me VV:llä toivomme, että paneelikeskustelu rohkaisi äänestäjiä perehtymään ehdokkaiden ja puolueiden kantoihin ja äänestämään poliitikkoja, jotka ajavat kestävää ja oikeudenmukaista ilmasto- ja luontopolitiikkaa.
Äänestämällä voit varmistaa, että Euroopan unioni jatkaa edelläkävijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että kestävät ratkaisut tulevat osaksi arkeamme.
Ennakkoäänestys alkoi TÄNÄÄN 29.5. ja loppuu 4.6. Myös virallisena vaalipäivänä 9.6. voi äänestää klo 9.00–20.00.
VV kiittää kaikkia panelisteja, Oodia, Markku Ollikaista, kysymyspatteriston valmisteluun osallistuneita sekä yleisöä tapahtumaan osallistumisesta!
– Kati Sundholm, VV:n tiedottaja 2024